WC:ssä, pattereita kuunnellessaan hän ei tiedä, että kellarissa on kone joka valehtelee putkistojen jatkuvuuden kohti horisonttia.
Kohina jota kone toistaa on vain lyhyt nauhoitettu pätkä, uudelleen ja uudelleen.
Mutta hän ei osaisi lukea sitäkään valhetta, aivan kuten hän ei näe peilikuvaansa hangesta, vaikka kaikki valo tulee takaisin silmiin. Valkea kohina.
Kyky erotella on rajallinen, ja niin myös muisti
tekee hänestä huoneen, jossa syödään. Pattereiden valossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti