Tuleva yliopisto, visio tai pamfletti - Antti Salminen, Tere Vadén & Juha Suoranta.

Ville-Juhani Sutisen arvostelu ololosta Turun Sanomissa

luonnehdintoja ololosta tarttui haravaan netistä: Neliapina & Catharinal

Henriikka Tavin kritiikki ololosta Helsingin sanomissa 16.10.

Kirjallisuudentutkija Maaria Pääjärven kiintoisa teksti ololosta

Juhani Tikkanen lukee ololoa

Ololosta joutsijärven ja Sven Laakson blogeissa.

Vain skandinaavi saattaa sanoa:
"Jumalia on olemassa. Tulen toimeen ajatuksen kanssa."

Tai toisinaan suorastaan:
"Siedän jumalia. Mitäpä heistä."

Juuri skandinaviasta tuppaa löytymään valtavia esi-isien luita,
suurempia kuin yhdenkään elossa olevan ihmisen.

"Pikkumuurahaiset uhka jopa Nasan järjestelmille"

Pitää mennä syytä myöden, mitä tulee kieleenkin.

Elämä kutsuu elämää.
Istuta puu.

Vesa Rantaman ololo-arvostelu Kiiltomadossa.

(ololo-arvostelu Keskisuomalaisesta)

"TODELLISUUDEN MURTUMIA

Kuopiosta kotoisin olevan jyväskyläläisen Olli-Pekka Tennilän (s.1980) esikoisrunoteoksessa Ololo rakentuu eräänlainen olemisen vastatila, jossa hajotetaan totutun rakenteita. Runoissa hahmottuu hauras, epäselvä, etsivä ja samalla todellinen tapa olla.

Teoksessa haetaan järjestelmällisesti olemisen, muistin, tietämisen ja merkitysten rajaa. Siinä mielessä teoksessa on varsin filosofinen perusvire. Etsimisen avaimena on Tennilän herkkävaistoinen, keskeneräisyyden hyväksyvä kieli. Melankolissävyisissä runoissa luodaan riemastuttavalla tavalla murtumia valmiiksi valettuun maailmaan: "Pienenä ajattelin, että kaikesta huolimatta / hän saattaakin olla lohikäärme eikä äiti. / Mittailin pudotusta ja yksinäisyyttä. // kielekkeellä.

Fragmentaariset runot kerrostuvat toistensa päälle, ja raakileenomaisuus yhdistyy tarkkaan hiottuun. Tennilän vahva ote heikentyy teoksen pitemmissä runoissa, joissa on ihmetyttävän paljon ylimääräistä. Lyhyissä, sarjallisissa runoissa Tennilä onnistuu paljastamaan kerros kerrokselta jotakin huimaavan todellista."

-Outi Kaikkonen, Keskisuomalainen, tiistai 8.4.2008

"TALLATTU VALO!"

blogi

uutimoinen

Ihan hyvät tuntui olevan meiningit.

"Maailman ensimmäisenä äänen talteenottajana on pidetty keksijä Thomas Edisonia Maijalla oli karitsa -laulullaan vuodelta 1877. Nyt tutkijat ovat kuitenkin löytäneet tätäkin varhaisemman äänitteen.

Tutkijoiden mukaan pariisilainen peltiseppä Edouard-Leon Scott de Martinville äänitti huhtikuussa vuonna 1860 kymmenen sekuntia ranskalaislaulua Au Clair de la Lunea. Tutkijat löysivät äänitteen pariisisilaisista arkistoista aiemmin tässä kuussa.

Äänitys oli tehty menetelmällä, joka ei sallinut aikalaisten kuunnella äänitystä, vaan toistoon tarvitaan nykyaikaisia laitteita. Edison sen sijaan keksi laitteen, jonka avulla myös toisto onnistui." -YLE

Au Clair de la Lune