keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Seuraavan sadan vuoden aikana kuolee sukupuuttoon arvioiden mukaan noin yhdeksän kymmenestä kielestä ja joidenkin ekologien mukaan jopa puolet kaikista maailman eliölajeista.
keskustelua metsänhoidosta

tiistai 29. tammikuuta 2008




nahan hajun junan
hujanhajan uhan
ajan hunajahanan

sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Tarvitsen hiekkamonitorin.

Pieni hiekkalaatikko josta kirjaimet ja kuvat kohoavat muotoina kuten linnat.

Ja vähitellen vuorovesi vanhentaa vuoriston kummuiksi.

Siinon out sekä in.

keskiviikko 23. tammikuuta 2008

tiistai 22. tammikuuta 2008

Hänen oireitaan on kohdeltava sairautena,
mitä hän sitten tekeekin pahaa,
ja hänen sairauttaan on kohdeltava oireina.
Jos teriö saa sinut muistamaan, olet varmaankin oikeilla jäljillä.
Jos hänen hiuslaitteensa saa sinut muistamaan,
mikä saakin sinut muistamaan. Olet oikeilla jäljillä.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii todennäköisyyden idean ja luottamusta siihen.
Oikeudenkäynnin rakenne ehdottaa erotteluja & tarkentuvaa draamaa.
Oikeudenkäynnin rakenne luottaa maalaisjärkeen (sensible man).
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii käsityksen totuuden luonteesta.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii merkityksen yksikäsitteisyyden.
Oikeudenkäynnin rakenne edellyttää valtion suvereniteetin.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii narratiivisen persoonan.
Oikeudenkäynnin rakenne jakaa todistuksen taakan.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii kommunikaatiota.
Oikeudenkäynnin rakenne pyrkii ratkaisuun.
Oikeudenkäynnin rakenne peittää jälkensä.
Öisin märän tien yllä tuskin liikkuen
leijuu totaalinen alus. tai siemen, horsmansiemen.
Cohen-tulkinta, osu ja uppos.

korvat

Joskus on ollut hyvääkin meininkiä.

sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Kieltä ei voi käyttää. Mutta sitä voi näyttää.

lauantai 12. tammikuuta 2008

Ehkä vähitellen tapahtuukin kaikki.

Ehkä kaikki tapahtuukin vähitellen.
Ehkä vähitellen kaikki tapahtuukin.
Ehkä tapahtuukin vähitellen kaikki.
Ehkä kaikki vähitellen tapahtuukin.
Ehkä tapahtuukin kaikki vähitellen.
...lfiini käy pinnalla vain käännöksen nisäkäs hengiss...
Ajattelin näkökenttää, kielten ruumiiden tietoisuuksien selittymätöntä rajautumista.
Tai kahta pientä liekkiä joiden ruumis on stabiili sydämestä ylöspäin kohoava imu.
Kompassi joka näyttää ylöspäin. Onko rajautuneella ruumiilla aina suunta?

Kissa tuli raapimaan ulko-ovea. viipyi vieraana.
Sillä on omat ajalliset reittinsä. Myöhemmin se jatkoi matkaansa, esteenä vain ovet
turkissaan syvä tupakansavu.

perjantai 11. tammikuuta 2008

Kirjoitus teknologiana siirtää hahmotusyrityksiä kohti omaa logiikkaansa, vastustamattomasti. Kuten nyt kirjoitussuunta vasemmalta oikealle: se määrittää kykyämme lukea kaikkea, myös jokaista valokuvaa. Kuvan dynamiikka viettää mieluummin niin - vasemmalta oikealle - kuin päinvastoin.

Muistan valokuvan jossa mielenosoittajat kohtasivat mellakkapoliisin rintaman. Ollessaan oikealla puolella kuvaa, poliisit joutuivat perääntymään syntyneen vaikutelman nojalla. Peilikuvaksi kehitetyssä versiossa tulos oli päinvastainen: mielenosoittajia ahdistettiin, ja he perääntyivät.
Tekeekö totuus minussa työtään vaikken ymmärtäisi?

Todellisuus: ei voisi olla todellisuutta ilman toden sijaintia hänessä.
Siis todellinen, mikä hyvänsä todellinen, kuinkakin kapea,
on ilmaistavissa niin kuin se koskee kaikkia:

On voimassa todellisuus.

Koskee kaikkia kun joku kantaa totta kuin vettä. vettä vaan.

torstai 10. tammikuuta 2008

keskiviikko 9. tammikuuta 2008

Valkean ja valkoisen ero on ensinnäkin siinä, miten valkea on itse valonlähde. Tai ainakin se viittaa tuohon alkuperään. Valkoinen on selkeämmin väri, siihen ei liity tulen valkeaa, pikemminkin aistin siinä tietyn keinotekoisuuden, niin kuin peittovalkoinen on valoakuljettavan valkean vastakohta. Mutta keinot ja teot vanhenee, valkoinen tulee todeksi. Lisäksi valkoinen kantaa koita, koittaa kohota.

Sunnuntain HS:ssa oli Kieli-ikkuna, jossa muuan Nuutinen käsitteli Kointähden etymologiaa: "koiperhosella ja aamutähdellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään". Aivan kuin kieltä ei otettaisi aivan todesta.

tiistai 8. tammikuuta 2008

Hänen sydämensä lyö yhä nopeammin
ja silmä vaeltaa ihon rannikkoa.

Sydän. solmu tai sydän.
Kerää painetta kunnes purkautuu.

Voimmehan nähdä vain pisteeseen saakka.
Mihin se piste sitten syvenee.
piste. tai sanotaanko:
yksinkertaisin mahdollinen silmä.

lauantai 5. tammikuuta 2008

Miksei peli voisi jatkua jatkumistaan?
Miksi kääntyä kohti pakenevaa pistettä?
Miksei silmä jatka matkaansa, avaa maisemaa vielä?

Pidän elokuvan alusta. Usein on päivä.
Kuvaan tarttuu kaikkea,
ikään kuin todellisuus ennen kuin se tarkoittaa todellisuutta
- siis: on yhdentekevä keveä päivä.

Myöhemmin on todellisuus niin kuin se on; että on tosi jota kantaa.
Omata totta.
Mutta elokuvassa se on harvoin kiihottavaa.
Toisin kuin todellisuudessa.
Ehkä olen nähnyt liikaa.
Toisin kuin todellisuudessa.

Samaan aikaan kun kuvan takana on kiire saada kaikki esille,
minä yritän katsoa vielä hetken kaikkea mikä varkain valuu maailmasta siihen
kun takana on kiire, niin kuin mitä hyvänsä voisi käydä.
Puistonpenkiltä käsin.

perjantai 4. tammikuuta 2008

Hän päätyy uurteidensa väliin
tarkentuu yhä, vielä, aina.

Olet valinnut
ja kasvanut noin,
mutta ei se ole niin.

Mitään valintaa ei ole.
Minua hämmästyttää
miten on vaikea sanoa yksinkertaista asiaa:

Ei hän ole valinnut mitään.
Vaihtoehtojen joukko on tyhjä joukko.
Ei yhtäkään.
Ja yhä hän tarkentuu peruuttamattomasti,
omaan tapaansa.
Tulee itsekseen.
Tuulee.

torstai 3. tammikuuta 2008

Narkissos

WC:ssä, pattereita kuunnellessaan hän ei tiedä, että kellarissa on kone joka valehtelee putkistojen jatkuvuuden kohti horisonttia.

Kohina jota kone toistaa on vain lyhyt nauhoitettu pätkä, uudelleen ja uudelleen.

Mutta hän ei osaisi lukea sitäkään valhetta, aivan kuten hän ei näe peilikuvaansa hangesta, vaikka kaikki valo tulee takaisin silmiin. Valkea kohina.

Kyky erotella on rajallinen, ja niin myös muisti
tekee hänestä huoneen, jossa syödään. Pattereiden valossa.