keskiviikko 30. tammikuuta 2008
sunnuntai 27. tammikuuta 2008
tiistai 22. tammikuuta 2008
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii todennäköisyyden idean ja luottamusta siihen.
Oikeudenkäynnin rakenne ehdottaa erotteluja & tarkentuvaa draamaa.
Oikeudenkäynnin rakenne luottaa maalaisjärkeen (sensible man).
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii käsityksen totuuden luonteesta.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii merkityksen yksikäsitteisyyden.
Oikeudenkäynnin rakenne edellyttää valtion suvereniteetin.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii narratiivisen persoonan.
Oikeudenkäynnin rakenne jakaa todistuksen taakan.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii kommunikaatiota.
Oikeudenkäynnin rakenne pyrkii ratkaisuun.
Oikeudenkäynnin rakenne peittää jälkensä.
Oikeudenkäynnin rakenne ehdottaa erotteluja & tarkentuvaa draamaa.
Oikeudenkäynnin rakenne luottaa maalaisjärkeen (sensible man).
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii käsityksen totuuden luonteesta.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii merkityksen yksikäsitteisyyden.
Oikeudenkäynnin rakenne edellyttää valtion suvereniteetin.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii narratiivisen persoonan.
Oikeudenkäynnin rakenne jakaa todistuksen taakan.
Oikeudenkäynnin rakenne vaatii kommunikaatiota.
Oikeudenkäynnin rakenne pyrkii ratkaisuun.
Oikeudenkäynnin rakenne peittää jälkensä.
maanantai 14. tammikuuta 2008
lauantai 12. tammikuuta 2008
Ajattelin näkökenttää, kielten ruumiiden tietoisuuksien selittymätöntä rajautumista.
Tai kahta pientä liekkiä joiden ruumis on stabiili sydämestä ylöspäin kohoava imu.
Kompassi joka näyttää ylöspäin. Onko rajautuneella ruumiilla aina suunta?
Kissa tuli raapimaan ulko-ovea. viipyi vieraana.
Sillä on omat ajalliset reittinsä. Myöhemmin se jatkoi matkaansa, esteenä vain ovet
turkissaan syvä tupakansavu.
Tai kahta pientä liekkiä joiden ruumis on stabiili sydämestä ylöspäin kohoava imu.
Kompassi joka näyttää ylöspäin. Onko rajautuneella ruumiilla aina suunta?
Kissa tuli raapimaan ulko-ovea. viipyi vieraana.
Sillä on omat ajalliset reittinsä. Myöhemmin se jatkoi matkaansa, esteenä vain ovet
turkissaan syvä tupakansavu.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Kirjoitus teknologiana siirtää hahmotusyrityksiä kohti omaa logiikkaansa, vastustamattomasti. Kuten nyt kirjoitussuunta vasemmalta oikealle: se määrittää kykyämme lukea kaikkea, myös jokaista valokuvaa. Kuvan dynamiikka viettää mieluummin niin - vasemmalta oikealle - kuin päinvastoin.
Muistan valokuvan jossa mielenosoittajat kohtasivat mellakkapoliisin rintaman. Ollessaan oikealla puolella kuvaa, poliisit joutuivat perääntymään syntyneen vaikutelman nojalla. Peilikuvaksi kehitetyssä versiossa tulos oli päinvastainen: mielenosoittajia ahdistettiin, ja he perääntyivät.
Muistan valokuvan jossa mielenosoittajat kohtasivat mellakkapoliisin rintaman. Ollessaan oikealla puolella kuvaa, poliisit joutuivat perääntymään syntyneen vaikutelman nojalla. Peilikuvaksi kehitetyssä versiossa tulos oli päinvastainen: mielenosoittajia ahdistettiin, ja he perääntyivät.
Tekeekö totuus minussa työtään vaikken ymmärtäisi?
Todellisuus: ei voisi olla todellisuutta ilman toden sijaintia hänessä.
Siis todellinen, mikä hyvänsä todellinen, kuinkakin kapea,
on ilmaistavissa niin kuin se koskee kaikkia:
On voimassa todellisuus.
Koskee kaikkia kun joku kantaa totta kuin vettä. vettä vaan.
Todellisuus: ei voisi olla todellisuutta ilman toden sijaintia hänessä.
Siis todellinen, mikä hyvänsä todellinen, kuinkakin kapea,
on ilmaistavissa niin kuin se koskee kaikkia:
On voimassa todellisuus.
Koskee kaikkia kun joku kantaa totta kuin vettä. vettä vaan.
torstai 10. tammikuuta 2008
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
Valkean ja valkoisen ero on ensinnäkin siinä, miten valkea on itse valonlähde. Tai ainakin se viittaa tuohon alkuperään. Valkoinen on selkeämmin väri, siihen ei liity tulen valkeaa, pikemminkin aistin siinä tietyn keinotekoisuuden, niin kuin peittovalkoinen on valoakuljettavan valkean vastakohta. Mutta keinot ja teot vanhenee, valkoinen tulee todeksi. Lisäksi valkoinen kantaa koita, koittaa kohota.
Sunnuntain HS:ssa oli Kieli-ikkuna, jossa muuan Nuutinen käsitteli Kointähden etymologiaa: "koiperhosella ja aamutähdellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään". Aivan kuin kieltä ei otettaisi aivan todesta.
Sunnuntain HS:ssa oli Kieli-ikkuna, jossa muuan Nuutinen käsitteli Kointähden etymologiaa: "koiperhosella ja aamutähdellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään". Aivan kuin kieltä ei otettaisi aivan todesta.
tiistai 8. tammikuuta 2008
lauantai 5. tammikuuta 2008
Miksei peli voisi jatkua jatkumistaan?
Miksi kääntyä kohti pakenevaa pistettä?
Miksei silmä jatka matkaansa, avaa maisemaa vielä?
Pidän elokuvan alusta. Usein on päivä.
Kuvaan tarttuu kaikkea,
ikään kuin todellisuus ennen kuin se tarkoittaa todellisuutta
- siis: on yhdentekevä keveä päivä.
Myöhemmin on todellisuus niin kuin se on; että on tosi jota kantaa.
Omata totta.
Mutta elokuvassa se on harvoin kiihottavaa.
Toisin kuin todellisuudessa.
Ehkä olen nähnyt liikaa.
Toisin kuin todellisuudessa.
Samaan aikaan kun kuvan takana on kiire saada kaikki esille,
minä yritän katsoa vielä hetken kaikkea mikä varkain valuu maailmasta siihen
kun takana on kiire, niin kuin mitä hyvänsä voisi käydä.
Puistonpenkiltä käsin.
Miksi kääntyä kohti pakenevaa pistettä?
Miksei silmä jatka matkaansa, avaa maisemaa vielä?
Pidän elokuvan alusta. Usein on päivä.
Kuvaan tarttuu kaikkea,
ikään kuin todellisuus ennen kuin se tarkoittaa todellisuutta
- siis: on yhdentekevä keveä päivä.
Myöhemmin on todellisuus niin kuin se on; että on tosi jota kantaa.
Omata totta.
Mutta elokuvassa se on harvoin kiihottavaa.
Toisin kuin todellisuudessa.
Ehkä olen nähnyt liikaa.
Toisin kuin todellisuudessa.
Samaan aikaan kun kuvan takana on kiire saada kaikki esille,
minä yritän katsoa vielä hetken kaikkea mikä varkain valuu maailmasta siihen
kun takana on kiire, niin kuin mitä hyvänsä voisi käydä.
Puistonpenkiltä käsin.
perjantai 4. tammikuuta 2008
Hän päätyy uurteidensa väliin
tarkentuu yhä, vielä, aina.
Olet valinnut
ja kasvanut noin,
mutta ei se ole niin.
Mitään valintaa ei ole.
Minua hämmästyttää
miten on vaikea sanoa yksinkertaista asiaa:
Ei hän ole valinnut mitään.
Vaihtoehtojen joukko on tyhjä joukko.
Ei yhtäkään.
Ja yhä hän tarkentuu peruuttamattomasti,
omaan tapaansa.
Tulee itsekseen.
Tuulee.
tarkentuu yhä, vielä, aina.
Olet valinnut
ja kasvanut noin,
mutta ei se ole niin.
Mitään valintaa ei ole.
Minua hämmästyttää
miten on vaikea sanoa yksinkertaista asiaa:
Ei hän ole valinnut mitään.
Vaihtoehtojen joukko on tyhjä joukko.
Ei yhtäkään.
Ja yhä hän tarkentuu peruuttamattomasti,
omaan tapaansa.
Tulee itsekseen.
Tuulee.
torstai 3. tammikuuta 2008
Narkissos
WC:ssä, pattereita kuunnellessaan hän ei tiedä, että kellarissa on kone joka valehtelee putkistojen jatkuvuuden kohti horisonttia.
Kohina jota kone toistaa on vain lyhyt nauhoitettu pätkä, uudelleen ja uudelleen.
Mutta hän ei osaisi lukea sitäkään valhetta, aivan kuten hän ei näe peilikuvaansa hangesta, vaikka kaikki valo tulee takaisin silmiin. Valkea kohina.
Kyky erotella on rajallinen, ja niin myös muisti
tekee hänestä huoneen, jossa syödään. Pattereiden valossa.
Kohina jota kone toistaa on vain lyhyt nauhoitettu pätkä, uudelleen ja uudelleen.
Mutta hän ei osaisi lukea sitäkään valhetta, aivan kuten hän ei näe peilikuvaansa hangesta, vaikka kaikki valo tulee takaisin silmiin. Valkea kohina.
Kyky erotella on rajallinen, ja niin myös muisti
tekee hänestä huoneen, jossa syödään. Pattereiden valossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)