Hän marssittaa kysymysmerkkejään kohti varmaa kuolemaa.
Hän janoaa kieltä,
Järjestelee lauseiden kokoelmaa, jokaista hokemaa
kuin muovisotamiehiä. osuakseen tarkemmin.
piiloutuu älyn sekaan, niin kuin sanotaan.
Joku uneksii kahvipöytäkeskustelusta hänen puolestaan.
Hänet on pantu etsimään koherenssia,
keskittyneen mielen ilmaisua, mutta ihminen ei viihdy
hänen seurassaan, kuten ihminen saattaa muutoin viihtyä
paikoitellen
jäätävää tihkua. Ihminen alkaa rimpuilla, hajaantua kuten pilvet
ja kielensä raahautuu perässä & haarautuu edellä
kuminan kuminan kumina.
ja sitäpaitsi kielet nyt tekevät
mitä kielet tai kielet tai kielet tekevät.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti