lauantai 5. tammikuuta 2008

Miksei peli voisi jatkua jatkumistaan?
Miksi kääntyä kohti pakenevaa pistettä?
Miksei silmä jatka matkaansa, avaa maisemaa vielä?

Pidän elokuvan alusta. Usein on päivä.
Kuvaan tarttuu kaikkea,
ikään kuin todellisuus ennen kuin se tarkoittaa todellisuutta
- siis: on yhdentekevä keveä päivä.

Myöhemmin on todellisuus niin kuin se on; että on tosi jota kantaa.
Omata totta.
Mutta elokuvassa se on harvoin kiihottavaa.
Toisin kuin todellisuudessa.
Ehkä olen nähnyt liikaa.
Toisin kuin todellisuudessa.

Samaan aikaan kun kuvan takana on kiire saada kaikki esille,
minä yritän katsoa vielä hetken kaikkea mikä varkain valuu maailmasta siihen
kun takana on kiire, niin kuin mitä hyvänsä voisi käydä.
Puistonpenkiltä käsin.

Ei kommentteja: