perjantai 4. tammikuuta 2008

Hän päätyy uurteidensa väliin
tarkentuu yhä, vielä, aina.

Olet valinnut
ja kasvanut noin,
mutta ei se ole niin.

Mitään valintaa ei ole.
Minua hämmästyttää
miten on vaikea sanoa yksinkertaista asiaa:

Ei hän ole valinnut mitään.
Vaihtoehtojen joukko on tyhjä joukko.
Ei yhtäkään.
Ja yhä hän tarkentuu peruuttamattomasti,
omaan tapaansa.
Tulee itsekseen.
Tuulee.

Ei kommentteja: