Kirjoitus teknologiana siirtää hahmotusyrityksiä kohti omaa logiikkaansa, vastustamattomasti. Kuten nyt kirjoitussuunta vasemmalta oikealle: se määrittää kykyämme lukea kaikkea, myös jokaista valokuvaa. Kuvan dynamiikka viettää mieluummin niin - vasemmalta oikealle - kuin päinvastoin.
Muistan valokuvan jossa mielenosoittajat kohtasivat mellakkapoliisin rintaman. Ollessaan oikealla puolella kuvaa, poliisit joutuivat perääntymään syntyneen vaikutelman nojalla. Peilikuvaksi kehitetyssä versiossa tulos oli päinvastainen: mielenosoittajia ahdistettiin, ja he perääntyivät.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Voi myös olla, että kuviin suuntautunut kokee tekstit vaikeina hahmottaa, koska niiden logiikka ei usein tue monisuuntaista katsomista, joka kenties on epälienaarisuutta.
zdzhgzg
Sen sijaan vartalon luonnollinen rotaatiosuunta on useimmilla ihmisillä vastapäivään, eli oikealta vasemmalle. Tämä seikka, joka myös vaikuttaa hahmottamiseen yleensä eikä ole tietääkseni kulttuurisesti määräytyvä(tai liittyisikö sitten kätisyyteen), luo mukavan vastavoiman myötäpäivään viettävälle latinalaiskäytännölle. Harjoittelulla toki voi saavuttaa lisää ulottuvuutta tässäkin.
Mulla on varmaan toisinpäin, mutta olenhan vasenjalkainen vaikka oikeakätinen.
Tuli mieleen ala-asteen rehtori joka kertoi että miehensä sisäelimet ja niiden konstellaatio on peilikuva normaalista.
Eksyneillä on tapana seurata huomaamattaan aurinkoa kulkiessaan suoraan, jolloin he kulkevatkin kehää oikealle.
Niin, tekstin pinnasta tai tekstuurista on ollut pitkään määrä tulla läpinäkyvä, jolloin tuollaiset kysymykset eivät heräisi, ja visuaalisuus olisi jotain ikään kuin tekstin peilipinnan taakse syntyvää.
Mutta jotain jää aina yli.
Kun on ollut hankia, on voinut havaita kävelevänsa kaari-kaari-kaari-muodostelmaa, etenkin jos on tarkkaillut ympäristöä, eikä vain kulkenut paikasta toiseen. Tavallaan se ylimääräinen, ajassa yllättävä tietoisuus, jonka jäljet lumessa tarjoaa, voi olla eräs kirjoituksen alkuperistä.
yinjak
Minäkin pyörin paremmin myötäpäivään, johtuen juuri vasemman jalan nokkeluudesta. Luistellessa yhden jalan askeltekniikka ja liu'ut sujuivat aina paremmin vasurilla.
Reflektio edellyttää rotaatiota? Tekstuuri peilipintana tarvitsee siis vähintään käännöksen tai silmän muljahduksen tuijottajalta kahden puolen peiliä. Sillä tavalla pinta ei ole, niin, peilityyni.
Kuva tuntuu olevan siinä missä se kääntyy eikä ikinä palaa. On kirjoitettava sen ympärille mikä vaikenee.
Kun katson itseäni peilistä pitkään en voi olla ajattelematta: peilejä täytyy olla joka puolella, kuvia- ei missään.
Lähetä kommentti