"Maailman ensimmäisenä äänen talteenottajana on pidetty keksijä Thomas Edisonia Maijalla oli karitsa -laulullaan vuodelta 1877. Nyt tutkijat ovat kuitenkin löytäneet tätäkin varhaisemman äänitteen.

Tutkijoiden mukaan pariisilainen peltiseppä Edouard-Leon Scott de Martinville äänitti huhtikuussa vuonna 1860 kymmenen sekuntia ranskalaislaulua Au Clair de la Lunea. Tutkijat löysivät äänitteen pariisisilaisista arkistoista aiemmin tässä kuussa.

Äänitys oli tehty menetelmällä, joka ei sallinut aikalaisten kuunnella äänitystä, vaan toistoon tarvitaan nykyaikaisia laitteita. Edison sen sijaan keksi laitteen, jonka avulla myös toisto onnistui." -YLE

Au Clair de la Lune

Hän marssittaa kysymysmerkkejään kohti varmaa kuolemaa.

Hän janoaa kieltä,

Järjestelee lauseiden kokoelmaa, jokaista hokemaa

kuin muovisotamiehiä. osuakseen tarkemmin.

piiloutuu älyn sekaan, niin kuin sanotaan.

Joku uneksii kahvipöytäkeskustelusta hänen puolestaan.

Hänet on pantu etsimään koherenssia,

keskittyneen mielen ilmaisua, mutta ihminen ei viihdy

hänen seurassaan, kuten ihminen saattaa muutoin viihtyä

paikoitellen

jäätävää tihkua. Ihminen alkaa rimpuilla, hajaantua kuten pilvet

ja kielensä raahautuu perässä & haarautuu edellä

kuminan kuminan kumina.


ja sitäpaitsi kielet nyt tekevät
mitä kielet tai kielet tai kielet tekevät.

keinoäly=mimikry=mukanokkaeläin

Mantis olkoon lehti puussa.

Antaa kaikkien robottien nukkua.

Miksi on hölmöä
sopia tapaaminen hänen sänkynsä luokse
kahden tunnin päähän?

Kivi voisi olla sydän, milloin hyvänsä (tulkaa kivet).

verenseisake.

Luultavasti emme edes keskustele.
lauseet keskustelee.

ETHÄN KOSKE TAIDETEOKSEEN.

PLEASE DO NOT TOUCH THE ARTWORK.

Ei ole eläimiä eikä ole kettuja.

Niin kuin Derzu Uzala sanoi kaikesta: ihminen. tai inuit.

Ja sitten on niitä, joita vaikuttaa olevan vaikeampi piirtää.

Ei ylivertainen, vaan parantunut ihminen.

Mustan laatikon sijaan taittaa punaisen.

hiht hiht. siipiranka.

Huomautan vain että ololo-kirja on saapunut ja saatavilla. Sitä saa ainakin minulta, Jyväskylän Lukuhetki-kirjakaupasta (myös nettikauppa) ja Baari Vakiopaineesta. Helsingissä Ntamon kirjoja kaupustelee kuulemma Lasipalatsissa sijaitseva kirjakauppa sekä Like-kirjakauppa.

Jyväskylässä hinta katukaupassa on noin 12 euroa (lähettäessäni vähäiset postituskulut päälle).

Noin yleisesti kannattaa runokirjoja muutenkin tiedustella kirjakaupoista, jotta joku suuremmissakin ymmärtäisi ottaa vähän vastuuta kulttuurista.

Vaikuttaa muuten siltä, että antikvariaattien ja pienten kirjakauppojen ero on liudentumassa edistyksellisten tapausten ottaessa myyntiin kustantajien jäännöserien lisäksi myös indiemeininkejä - sarjakuvaa, runokirjoja ja muuta sellaista. Katetta uusista kirjoista tuskin ensi alkuun saa, mutta ehkä meininki houkuttelee ihmisiä kirjakauppoihin joihin ei liitykään välitöntä ahdistuksentunnetta.

Sähköpostilaatikkoni oli osittain tukkeutunut (vain roskaposti pääsi läpi), mutta lienee jo kunnossa. Olisi miellyttävää jos webmail ilmaisisi ongelmat jotenkin.

(tarkemmin ajatellen se tekeekin sen, mutta vain yleisellä mahdollisuuksien tasolla)

aivonkansi alkaa olla laho.